Volpino italiano on perusterve ja pitkäikäinen rotu. Rodun keskimääräinen elinikä on 14 vuotta. Suomessa on myös useita yli 16 vuoden, sekä varmuudella yksi yli 17 vuoden ikään asti elänyt volpino italiano.

Rodun terveystiedot ja tiedot sairauksista perustuvat Suomen Kennelliiton virallisiin terveystutkimustilastoihin, yhdistyksen tekemään terveyskyselyyn vuosina 2020-2022 saaduista vastauksista, sekä volpino italiano-yhdistyksen, että jalostustoimikunnan vastaanottamiin tietoihin. Suomessa jalostukseen käytettyjä koiria on tutkittu yleisimpien rodussa esiintyvien sairauksien osalta hyvin, mutta lisää tietoa etenkin jälkeläisistä kaivattaisiin enemmän. Myös Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä on saatavilla suhteellisen vähän tietoa, eikä tämän vuoksi tilastot ole kaikilta osin täysin luotettavia.

Volpino italianon omistajia kannustetaan vastaamaan terveyskyselyyn, päivittämään ajantasaiset tiedot jalostustietojärjestelmään, sekä teettämään koiralle viralliset terveystutkimukset. Ensisijaisesti volpino italianoilta kehotetaan tutkituttamaan polvet, silmät sekä DNA testi von Willebrandin taudin-, sekä PLL (primaarinen linssiluksaatio) osalta. DNA testin tuloksista kasvattajia suositellaan seuraamaan myös SMOC2 ja BMP3 geenien tuloksia. Kaikki muut terveystulokset, kuten esimerkiksi viralliset luustotulokset ovat kaikki plussaa rodulle. Kaikista edellä mainituista saadaan arvokasta tietoa rodun terveydentilasta.

Useamman yksilön terveystutkimukset auttavat kasvattajia myös tekemään oikeita jalostusvalintoja pitkän eliniän ja hyvän terveydentilan turvaamiseksi jatkossakin. Vaikka rodun terveystilanne on erittäin hyvä, on volpino italianoilla olemassa niin kuin muissakin roduissa, myös sairauksia. Rodulle merkittävimmät terveysongelmat ovat: patellaluksaatio, hammasongelmat sekä muutama silmäsairaus. Näistä lisää tietoa voi lukea tulevaisuudessa volpino italianojen jalostuksen tavoiteohjelmasta (JTO).

Suomalainen volpino italiano populaatio lukeutuu pienilukuisiin rotuihin. Suomessa syntyy keskimäärin 28 volpino italianoa vuodessa, jolloin yhden koirasukupolven (noin neljä vuotta) aikana voidaan olettaa syntyvän noin 112 volpino italianoa. Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % suhteessa rodun neljän vuoden (yhden sukupolven) rekisteröinteihin. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana keskimäärin 112 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin viidelle koiralle neljän vuoden ajalla. Volpino italianojen osalta tämä tarkoittaa noin yhtä-kahta pentuetta jalostuskoiraa kohti. 

Huomioon tulee kuitenkin ottaa se, että käytettyjen urosten ja narttujen vaikutus populaatioon on riippuvainen siitä, kuinka monta niiden jälkeläisistä käytetään edelleen jalostukseen. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. Jos jalostuskoiran jälkeläisiä ei käytetä jalostukseen, sen vaikutus katoaa rodusta heti seuraavassa sukupolvessa, vaikka jalostuskoiralla itsellään olisikin runsaasti pentueita.

Volpino italianojen sukusiitosprosentit ovat saatu pysymään maltillisina, mutta tehollinen populaatiokoko volpino italianoilla on kriittinen. Vuonna 2021 sukupolven aikana tehollinen populaatio luku volpino italianoilla oli vain 25. Vain 7 % uroksista ja 9 % nartuista oli käytetty jalostukseen. Jos rodun tehollinen koko on alle 50, rotu on kriittisessä tilassa, jossa geenimuotoja häviää niin nopeasti, ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta (Mäki 2013).

Lähde:

Mäki, K. 2013. Tehollinen populaatiokoko. Luettavissa: https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-jalostus/tietoa-jalostuksen-tueksi/tehollinen-populaatiokoko. Luettu: 14.1.2022.